Edessäni näen sieluttomat
kasvot heidän joita ei elon ehtoo paina
Väittävät on suurin mahti
käsissä miesten ei kenenkään muun
Ovat viha ja ahneus
heidän sydämensä jo täyttäneet
Uhmakkaana seisovat ajan tuulta vastaan
Sanovat ei voi heitä kuolema murtaa
Kuitenkin näen
harjalta viimeisen mäen
kuinka valuu hiekkaan veri hänen
jonka piti olla ikuinen
Lopulta kun aikaa ei enää ole
kaatuu uhoonsa viimeinenkin
Eikä kukaan voi häntä nostaa
joka tuonen maita jo samoaa
Silti joku yhä eksyksissä vaeltaa
etsien sitä kultaa ja hopeaa
minkä kituva ennen yötä manasi
ja tahtomattaan maahan vajosi
Edessäni näen makaavan
kasvottomat massat haaveittensa kaatamat
Harteillaan turhaan yrittävät
jo kauan sitten menetettyä kantaa
Niin vaipuu hiljaa
unhoon, helmaan Äiti Maan
Ruumiit heidän jotka
lopussa sittenkin vapautta huusivat
Ja niin viimeinkin näen
harjalta viimeisen mäen
kuinka lipuu halki virran hän
jonka hauta on koruton
Mut herrat vieraan väen
rannalta ikuisten näen
Tarjoavat uutta valoa, turhaa
Taitaa taistelu olla loputon...
