[K. Viikate]
Vielä ne huudot korvissa kaikuu
Vaik? viikkoja muutama ohi on vierinyt
Kysymysmerkitkin suoriksi taipuu
Kun selvinkään asia mitään ei merkinnyt
Päälle lipaston vanha vekkari
Jätetty ol? käymään mennyttä aikaa
Oli toiveita täysiä valmis hän
Hän uhkui voimia, voimia elämän
Mut jälkikäteen aatellen
Kovin kirkkaita olivat välit rivien
Yhä tallille johtaa saman jäljet
Sisältä päin oven salvanneet
Vielä tulee aika itseään sietää
Vaan jokin kumma kaulusta hiertää
Se koruton? on kertomaa
Puhtaita vaatteita, lakanoita
Ripustettu oli narulle kuivumaan
Kaukalot täynnä nyt akanoita
Kun viimeiset leivät kurkkuun käy juuttumaan
Tallin nurkassa saunajakkara
Kumollaan?
Vielä tulee aika itseään sietää
Vaan jokin kumma kaulusta hiertää
Se koruton? on kertomaa
