Verjnuarmu

Kalamavesj'

Verjnuarmu


Rannan kallijot täännä olj' verta 
Puroena huavoesta juossuna hurme 
Piruista täättynä jokkaenen merta 
Immeisten osana suru ja murhe 

Kalamavesj' 

Tieltä toevoo et löyvä, sen suat uskoo 
Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo 
Suru ratkoo syvänten saamat 
Pintaan nostaa vanahat kaanat 

Kalamavesj' ruumiit sylliisä sulukoo 
Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu 
Virstan toesesa jäläkeen kulukoo 
Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu 

Kalamavesj'