Rannan kallijot täännä olj' verta Puroena huavoesta juossuna hurme Piruista täättynä jokkaenen merta Immeisten osana suru ja murhe Kalamavesj' Tieltä toevoo et löyvä, sen suat uskoo Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo Suru ratkoo syvänten saamat Pintaan nostaa vanahat kaanat Kalamavesj' ruumiit sylliisä sulukoo Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu Virstan toesesa jäläkeen kulukoo Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu Kalamavesj'