Karjala

Paljon, en susta tiedä, sisimmästäni vihjeen löydän
Itse tiedosti juuret vereni puhtaan pöydän
Liian kaunis moni asia, sit' moni ei saa koskaan kokea
Tuo mist' koostuu tajunta, rodulla aniharvalla

Kylmin sade
Jonka kieli laulaa itseensä melankoliaa
Kaipausta sydän rummuttaa
Lumi lopulta peittää oudon maan

Roihuaa tuli, pakkanen paukkuu
Vihmoo verta, suojiin saattaa

Syksyn kirjo, kuten mieli
Kylmin sade, jonka kieli

Laulaa itseensä melankoliaa
Kaipausta sydän rummuttaa
Laulaa itseensä melankoliaa