Uniklubi

Palvelija

Uniklubi


Vangittuna sun syleilyssä 
tie katkennut sydämeen 
ei kai ole helppoa irrottaa 
ei valo kanna pimeässä 
sokeana huomiseen 
taas saa se riittää 
vaikkei annettavaa oo. 

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 
paikoilleen nielevät osansa 
ja niin kai minäkin teen 
osamme onnesta joka hetki pienenee 
kun ei uskalla katkaista 
taas käteni palvelee 

Astun maailmaasi pimeästä 
vaikeampi hengittää 
alaston oon taas sinun käsissä 
kanna minut tai irti päästä 
aina samaan tyhjyyteen 
taas saa se riittää 
vaikkei annettavaa oo 

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 
paikoilleen nielevät osansa 
ja niin kai minäkin teen 
osamme onnesta joka hetki pienenee 
kun ei uskalla katkaista 
taas käteni palvelee 
[x2]

Como prisioneiro em seus braços
A estrada bloqueada para o coração
Pode não ser fácil ir embora

A luz não pode atravessar a escuridão
Cegamente para o amanhã
Novamente, já é o bastante
Embora não haja nada pra dar

E assim o silencioso
Vira de volta na cama
Resignando à sua parte
E talvez eu faça o mesmo
Nossa parte de felicidade
Diminuindo a cada instante
Como é muito duro te deixar
Minha mão te serve novamente.

Eu entro em seu mundo de escuridão
É mais difícil respirar
Eu estou vulnerável, de novo em suas mãos
Me leve com você ou me deixe aqui
Sempre pro mesmo vazio
Novamente, já é o bastante
Embora não haja nada pra dar