Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä
mitä sillä koskaan oli ollutkin.
Silloin se päätti, kerran se on herra.
Nuo voimat orjina palvelee.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Matohan olin, mutta kekseliäs.
Niin sukuni laajalle levisi.
Tuhansia vuosia uutterasti töitä,
lopuksi sain mitä ansaitsin.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Kohta ei matkaa jäljellä enää
mihinkään.
Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha,
tehnyt työnsä, voi poistua.
Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä
perustus on valmiina.
Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä
voisin vielä selvittää…
Itseään säästämättä, kaikki edestämme,
enää autuus odottaa.
Vannotti jokien kääntäjä,
tulvan, aaltojen haltija:
Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!
