Ruoska

Perkeleet

Ruoska


Se kai iski siihen liian kovaa 
porautui,tuli sisään liian lujaa 
Yksin istuu kanssa toisten 
kavereiden samalaisten 
Ei tätä kukaan suunnitellut 
ehdoin tahdoin havitellut 
Vaan samat on ne perkeleet 
olkapäillä istuneet 

Samat on ne perkeleet… 
Olkapäillä istuneet… 

Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat 
ekstaasin pumpuliin puuduttavaan 
Silmien sameiden takana taas 
elämä taistelee aikaa vastaan 

Ei pitkä ollut aika sen 
odotus päättyi pakkaseen 
Keskeltä lumikinosten 
näkyi käsi valkoinen 
Ei sitä enää kukaan muista 
on tilalle tullut monta uutta 
Jotka vuoroaan odottaa 
ja kaikki säilyy ennallaan 

Samat on ne perkeleet… 
Olkapäillä istuneet…