Kerran mulla oli sellainen poikaystävä,
se ei pysynyt paikoillaan ja heräili aamuyöstä
pää täynnä järjettömyyksiä,
ja mun piti sitä kuunnella.
Aina se vaahtosi: lähteä pitäisi
maailmalle elämään ja uutta kokemaan.
Aina se uhosi samoja juttujaan
ja selitti hurjaa luontoaan.
Täytyy lähteä...
Kerran se lähtikin ja jätti minut yksin,
lähtiessään sanoi tulevansa takaisin.
Pannu kuumana kaiken aikaa
mun piti sitä odottaa.
Aina se vaahtosi...
Täytyy lähteä...
Olipa tyhmä ihminen kerta kaikkiaan.
Mä en koskaan alkanut sitä venttaamaan.
Se tuli takaisin, ja mä näytin sille ovea.
Sun täytyy lähteä...
