Luulin et se ei koskis koskaan, ei koskis koskaan mua,
Et mä saan niinku sivummalta, niinku tarkkailla,
observoida kuinka paska tarttuu, ja saa vihaamaan,
ja epäilemään toisiaan ja laskeen markkojaan
Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa
Oon ihmetelly monta kertaa mikä meidät saa
pitään vakaumuksist kii ja kiinni luuloistaan,
Mä toivoin et se pysyis poissa, pois mun reteiltä,
pois mun porukoista, pois mun pöydästä
Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa
Toisin kävi, toisin kävi, toisin kävi kuitenkin
Siihen samaan sontaan mäkin suuta myöten upposin
Voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa, voi pahaa, voi vihaa
