[1] Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa, kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun. Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen. Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi poikaa, kaksiko vain typerystä kuolemaa pilkkaamaan? Ei yksikään haava vielä ollut tehnyt tehtäväänsä ja siksi kai sitä miekasta vihollisen täytyi anoa. Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa (ryöstöretki merten taa) ja taistelu sitäkin enemmän. Varmaan turmaan rientävän tielle vain toinen hullu uskaltautuu. [2] Kun kenttä hohkaa kärsimystä ja kirveet lentävät, leikki kanssa kuoleman vain yltyy. Niin riemukasta lapsien on päitä pudottaa kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa. [3] Usein käykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi. Tarinan kulku voitoista kääntyy ja maine ihmisen helposti antaa veljensä unohtaa. Ylpeys, tuo kavalin tauti päällä maan, näin on vienyt taas yhden uhrin muassaan. Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla teilleen mennyt vaiko hän joka hautoja kaivaa saa? Heikompaa voima mik' riepottaa; kotinsa on iäksi jättänyt tahtoen vielä surmata. Kunniaton moinen työ. Há muito tempo num vilarejo distante nasceram dois filhos, Dois herdeiros do Deus da Guerra vestidos em peles de urso. Aos 3 anos de idade, dizem um para o outro que eles treinaram E quando suas espadas se chocavam, trovões podiam ser ouvidos Há muito tempo num vilarejo distante cresceram dois filhos, ou eles são apenas dois tolos nascidos para zombar da morte? Eles ainda não têm uma ferida que doa o bastante para evitar que eles implorem tanto de uma lâmina estrangeira Honra sempre tenta o sangue jovem (saqueando através dos mares) e as batalhas mais ainda. Pelo caminho daquele apressando-se para sua destruição Somente outro insano ousa pisar Quando o solo emite dor e machados voam brincar com a morte está aumentando As cabeças cortadas é uma diversão para as crianças Desde que o exército deles encoraje Ainda com freqüência igualdade torna-se inferioridade. A curso de uma história muda com triunfo e a fama facilmente faz um homem abandonar sua família Dessa forma orgulho, a doença mais insidiosa em toda a Terra uma vez mais apanhou sua presa. De quem será a falha, aquele que partiu com o escudo abaixado e segurando a espada com firmeza? Ou aquele que tem que cavar as sepulturas? Descartado é o mais fraco por qual força ele deixou sua casa, apenas ganhou mais vontade de matar Que desgraça é tal trabalho