Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee
Viima täynnä viimmaa viiltää läpi käsien
Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa
Mistä voimme täällä elää?
Mistä löydämme tien eteenpäin?
Kylmenee ilma vaikka päivä pitenee
Ei metsä säältä suojaa anna
Harvoin näyttäytyvät selviytyjät erämaan
Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan
Vuoret ympäröivät saalistaan, niin vailla uskoa
Mistä voimme täällä elää?
Mistä löydämme tien eteenpäin?
Ei elo kohtaa kuolemaa
Ainoastaan kärsimystä ja tuskaa
Viety on kykymme kulkea
Voimat askeleiden ehtyneet
Heikkoina ja haluttomina
Turmioon eksyneet
Taivaan paino laulaa kuorona
Korviamme sen sävel piinaa
Riistäen vapautemme, synnyttäen pelkomme
Saa meidät säälin unohtamaan
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii
Menetetty toivo viimeisten
Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät
Mistä kukaan täällä elää?
Mistä löytää tien eteenpäin?
Susille jäävät uhreiksi heikot
Vahvat saavat susien tahdon
Silmät sokeina seuraamme ääniä
Vain ihmisluonto pahuudesta elää
Vaisto ottaa vallan kun mieli kääntyy mustaan
Ei näy taivalta jalkojemme alla
Suden loimi yllään, epätoivo apunaan
Pian ensimmäinen tarttuu aseeseen
Tekee lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta
Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan
Näillä hyisillä poluilla
Minne pimeässä ryömimme
Sinne pedot vaeltavat
Olemme esittäneet roolimme
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii menetetty toivo
Kuule tuomittujen huuto
Valo paljastaa veriroiskeet lumessa
Teoistamme heijastuu matkamme määränpää
Ei elo kohtaa kuolemaa
Kärsimyksen voi lopettaa
Luontoamme pelkään
Vaan enää en voi huutoja vaientaa
Niin sade viimeiset varjonsa langettaa
Lakeudet muuttunett hautausmaiksi
Saman taivaan alla selviytyjät erämaan
Sodan muiston tieltään tuuli pyyhkii
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii menetetty toivo
Jo unessa kuulen tuomittujen huudon
O gelo cega o olho
Vento cheio de fúria barra através das mãos
Montanhas cercam a presa, tão desprovida de fé
Como podemos viver aqui?
Onde podemos encontrar um caminho a seguir?
O ar fica mais frio, o dia fica estendido
Não é permitida a proteção da floresta contra o tempo
Raramente aparecem sobreviventes do deserto
Ficando para trás, nem chegam à sepultura em paz
Montanhas cercam a presa, tão desprovida de fé
Como podemos viver aqui?
Onde podemos encontrar um caminho a seguir?
Não há, em agosto haverá morte
Só o sofrimento e a dor
Exportamos nossa capacidade de caminhar
Passos esgotados sem força
Fraco e sem vontade
Destruição desviaram
O coro do céu canta pesado
Nossos ouvidos sintonizam atormentados
Privando a liberdade, dando origem a receios
Faz-nos sentir pena esquecer
Ele ecoa nas paredes
Se espalha pelo ar
Perdeu a última esperança
Montes ao redor de suas presas, a próxima greve
Onde alguém pode viver aqui?
Onde encontrar o caminho a seguir?
Lobos continuam sendo as vítimas da fraquesa
Que fortemente recebem os lobos
Olhos seguem cegamente os sons
Só o mal da natureza humana para viver
Instinto assume quando a mente se volta para a escuridão
Não aparece a andar debaixo dos nossos pés
Um lobo vestindo umatúnica, auxiliada por uma desesperada
Logo, a primeira pega a arma
Põe fim à blasfêmia e a loucura
Quando o último é culpado de assassinato
Estes caminhos
Quando escuros
Lá animais vagueiam
Apresentamos o nosso papel
Ele ecoa nas paredes
Se espalha pelo ar em esperança perdida
Ouça o grito de pessoas condenadas
A luz revela a respingos de sangue na neve
Nossas ações refletem o nosso destino da viagem
Não.. em agosto há morte
O sofrimento não pode parar
O medo da natureza
Mas quanto mais eu não posso silenciar os gritos de..
E a sombra da chuva do passado nos pune
Alteradas para a vasta extensão do cemitério
Sob os sobreviventes do céu, mesmo do deserto
Desde antes da guerra, a memória dos toalhetes de vento
Ele ecoa nas paredes
Se espalha pelo ar em esperança perdida
Já condenado em um sonho em que eu ouvi o grito
