Korpikuusen kuiskeessa seisoo puujumala
Uinuu unta ikuista metsän varjoissa
Ojentuvat oksat kuivat kohti kulkijaa
Astuu askel arvaamaton halki matotuulen
Tanssii varjot kasvoilla puujumalan
Kun virvatulet loistaa
Hourii henget kärpässienten katkuissa
Kun metsä vastaa
Tuuittelee pohjatuuli miestä poloista
Pohjoisen pajupuroilla
Käärme kivikehään luikersi myrkyn karvaan suustaan sylkäisi
Tuhat kieltä lipoo huulia kiiltää sata silmää madolla
Korpikuusen kuiskeessa seisoo puujumala
Uinuu unta kutunluista pakanalammen rannalla
Seilaa pilvet jäisen taivaan pinnalla
Kun uhrikokko loistaa
Suomii pohjatuuli miehen kasvoja
Kun polvilleen taipuu
Tuuittelee tumma laulu puisen jumalan
Varjoissa kuusten neulasten
Kiiltää korpin sulat tulessa
Kutsuu luokseen öisen kulkijan
Säihkyy revontulet taivaalla
Kaikuu huudot kohti vuoria
Nousee ihmisparka mudasta
Lähtee juoksuun kohti valoa
Herää jokin voima unesta
On sille pakko vastata
Hämärän kulkija
Ei pysty muuttamaan
Askelten kulkua
