Kristian Meurman

Mä Elän Vielakin

Kristian Meurman


Mä tapoin miehen, sain maineen puukkojunkkarin,
Vaik' itseäni puolustin.
Kruunun kyyti minut Siperiaan vei,
Se juna palasi, mut' ruumiini vain ei.
Vaikka sinne jäin mä palaan takaisin, mä elän vieläkin.

Mä puita uitin, tanssin päällä tukkien,
Vein monen neidon sydämen.
Suma seisoi, yksin tukit alustin,
Lanka paloi loppuun liian aikaisin.
Pato murtui, multa parrun alta vei, mua kukaan nähnyt ei.

Mä olin sotamies, jouduin kaukopartioon,
Rintamalle Petsamoon.
Me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin,
Se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi.
Sain kuulan rintaani, jäin hankeen makaamaan,
Mä elän vieläkin - en suostu kuolemaan.

Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin,
Sain kultaa, sain myös timantin.
Ja koskaan kenellekään sanonut en ei,
Mut auki revittiin ja viina minut vei.
Nousin tähtiin, palata en sieltä voi,
Mä elän vieläkin - mun levyt vielä soi.