Päivät ovat kuin horteisten, kylmien öiden valoa tai musta, pitkä tunneli jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa en osaa sitä paremmin itkisin nyt vaikka selvinpäin katsoin taakseni ja suolapatsaaksi näille kulmille jäin Saat vastustamaan Jumalaa saat vastustamaan koko maailmaa loveen langennut olen en tiedä onko ilta vai aamu Olen elänyt kanssa elävien nyt kuolen pois kanssa kuolleiden loveen langennut, olen ja kuljen kalpeana kuin haamu Loveen langennut Kuljen kuin pikkupoika tuijotan kenkiäni tai katua ei ollut prinssiä ei prinsessaa ei ollut kaunista satua, vaan katua en osaa ja vaikka pullostani ei riitä ehkä kuin huikkaan silti sille laulan ylistystä, sen suojaan povariin tuikkaan Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu vihdoin maailmani enkä osaa pelätä enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä Os dias são como horteisten, Noites frias de luz Ou preto, longo túnel Que é visível apenas a partir da sede, dizendo Eu não sei, melhor Agora chorais, mesmo sóbrio Olhei para trás, e uma estátua de sal Eu fiquei em estes pescoço do bosque Eu caí na ranhura Eu não sei se de manhã ou à noite Eu vivi com a vida Agora morrendo com os mortos Caído no slot, I E eu ir pálido como um fantasma Caído na ranhura Eu ando como um menino Eu fico olhando para os meus sapatos ou rua Não havia nenhum príncipe princesa Havia um belo conto de fadas, mas a rua Eu não sei, e mesmo se a garrafa Talvez não o suficiente como um gole Ainda a cantar os louvores de, a sua proteção Povariin tuikkaan Eu posso ver estes turva quando chega em seu rosto Morte passa e cai mustissaan Finalmente, o meu mundo e eu não posso ter medo de Não duro mundo não precisa acordar