Päivät ovat kuin horteisten,
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin
itkisin nyt vaikka selvinpäin
katsoin taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin
Saat vastustamaan Jumalaa
saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut olen
en tiedä onko ilta vai aamu
Olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut, olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu
Loveen langennut
Kuljen kuin pikkupoika
tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä ei prinsessaa
ei ollut kaunista satua, vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan
Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä
Os dias são como horteisten,
Noites frias de luz
Ou preto, longo túnel
Que é visível apenas a partir da sede, dizendo
Eu não sei, melhor
Agora chorais, mesmo sóbrio
Olhei para trás, e uma estátua de sal
Eu fiquei em estes pescoço do bosque
Eu caí na ranhura
Eu não sei se de manhã ou à noite
Eu vivi com a vida
Agora morrendo com os mortos
Caído no slot, I
E eu ir pálido como um fantasma
Caído na ranhura
Eu ando como um menino
Eu fico olhando para os meus sapatos ou rua
Não havia nenhum príncipe princesa
Havia um belo conto de fadas, mas a rua
Eu não sei, e mesmo se a garrafa
Talvez não o suficiente como um gole
Ainda a cantar os louvores de, a sua proteção
Povariin tuikkaan
Eu posso ver estes turva quando chega em seu rosto
Morte passa e cai mustissaan
Finalmente, o meu mundo e eu não posso ter medo de
Não duro mundo não precisa acordar
