Tuuleton näitä puita ei koske
Sen itku peittänyt kaiken maan
Tuuleton voisi hiljainen olla
Vaan se yllä kulkiessa huomataan
Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Kun aamu syntyy takaa pimeän
Paikalleen päätyy jokainen meistä
Eivät yksin kulje pään yli jäätyneet
Saarelle saapuu hiljaiset kurjet
Joiden auraan yhtyy jäästä selvinneet
Painuu pää, lipuu luopuneen lautta
Jään kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Ikijoissa juuret jäätää puita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
Pään yltä tuntuu kaikki maa nyt menevän
Eivät minua mukaan ottaneet
Jään seuraan hiljaa katoavan tuulen
Ylitsemme käyvät siipein taipaleet
Varjot kuin valoja yllä pimeän maan sylien
Valot kuin tuntemattomien askeleet
Yölliset kuin päiviä päällä päivätönten kylien
Alleni jäähän kylmät jalkani jäätyneet
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Joen lautta kylmää jalkaluita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Rastaiden taipaleet näen jäältäni
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
