Tien tuntee kuin taskunsa parsitut
Joissa käsiään käydessä pittää
Sillä jalka on kevyt ja kivetkin vain
Iloviljaa, jost' matkansa ittää
Tien tuntee kuin kenkänsä paikatut
Jotka länteen tai välillä ittään
Sillä käsi on kaikkia tervehtänyt
Kylävieraat on tuttuina pitkään
Tien tuntee kuin hattunsa haalistuneen
Jonka punonut heilanen on
Sitä liioin ei naukussa lepuutettu
Siks tuntee se auringon
Vaan auringon parhaat on ystävät
Tämä raikulipoika ja tuuli
Niistä toinen on aikoja elänyt
Toinen ainoaks itsensä luuli
Ei yksin tuo astella joutunut
Joku aina kuin kuiskaten koski
Sillä käsi on pellavaa pehmeämpi
Sekä keväisin puuteriposki
Vaikka itsensä ainoaks luulisikin
Yksin maate on ilkeä laittaa
Siks tuuli tuo oksilla huhuilee
Huhusiivillä synnyinmaan laitaa
Tien tuntee kuin reppunsa pohjattoman
Joka lepää kuin tyvenen lailla
Ja selässä nauttii se päivästään
Jossa kulkee se auringon mailla
Vaan auringon parhaat on ystävät
Tämä raikulipoika ja tuuli
Niistä toinen on aikoja elänyt
Toinen ainoaks itsensä luuli
Tien tuntee kuin varjonsa aukealla
Jonka ilta niin pitkäksi heittää
Yhä päiviin sen sääret vain lyhenevät
Vaan yö kaikki allensa peittää
Tien tuntee kuin notkean nilkkansa
Joka tanssia taitaa ja tietää
Ja hetken kun tansseihin pysähtyy
Sen kulkija paikallaan sietää
