Kahvilan pöytään
istut kelloasi vilkuillen
vain pienen hetken
voin kai pyytää, hetken viimeisen
aikaa on
se on vain aikaa
ei se karkaa mihinkään
se vierii vain
ja jäljet peiliin siitä jää
refren':
kallista aikaa
vaikka käytit säästellen
ei mitään käteen jäänytkään
kallista aikaa tänään vietän tuhlaillen
ja päästän kivet vierimään
vierimään
niin paljon uhraat
vuoksi elämäsi kiireisen
kun täytyy mennä perään
menetetyn nuoruuden
kiire on
aika kuluu
takaisin et mitään saa
juokse vain
se sinut aina ohittaa
refren'
Kahvilan pöytään
lähtöäsi katsomaan jään
kun olet mennyt
ei ole kiire enää minnekään
aikaa on
tyhjyys iskee
silloin tulee kyyneleet
ne päästän pois kuin kivet vierineet
refren'
