Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teen
Yli metsien, uinuvan veen
Kuutar taivaan yön valaisee
Maalaa maiseman, pohjoisen siimeksen
Unta onko tää,
Vai kuolema jossa palata sinne saan missä
Hiillos jo luovuttaa lumen alla
Kun astun maailmaan, erämaan aikaan
Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun
Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on
Minne katosivat muut
Suon noidat, neidontornit
Ja varjoissa havisevat puut
Kielon istutin ikihankeen
Ja hiljaisuuden tultua luotin tulevaan
Ensilumi satoi kahdesti
Maalasi sieluni taulun
Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyys
Lapsuuteni metsän, taivaan
Kaikuu se haikeus halki tän matkan
Aamun tullen yö tarinansa kertoo
Jylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteni
Sitä henkeensä halajaa
Kehtoni hauta, hautani paikka
Erämaan viimeinen on
A selva dorme e eu viajo nos meus sonhos
sobre as florestas e a água adormecida
Senhora Lua ilumina o céu
pinta o mundo em tons de norte
Isso é um sonho?
Ou morte onde quero voltar ao lugar
onde brasas perdem a esperanca sob a neve
enquanto eu dou um passo mundo adentro, a hora da selva
Primeira neve caiu duas vezes
pintando o quadro de minh'alma
Esta atrevida beleza e infinita solidäo
da minha floresta e do meu céu de infância
Aquela beleza ecoa por essa jornada
Enquanto a alvorada amanhece, a noite conta sua história
Atrevida é a beleza e minha infinita solidäo
É isso que o homem deseja para sua alma
O túmulo do meu berco, o lugar do meu túmulo
é o último na selva
Aonde foram os outros?
Bruxas do pântano e torres da donzela
e as coníferas nas sombras
Plantei um lírio do vale em Eversnow
e quando o silêncio chegou, eu dependia do futuro
