Antaa koirien nuolla
Vereni temppelin portailta
Antaa lihan kuolla
Sieluni vapauden harteilta
Ennen kantaisi taakkaa siellä
Missä sitä ei tarvita
Siellä missä ruumis on turhaa
Ja kaikki syntyisin vihasta
Ilman puhettani
Ilman rajoja
Ääni on yhä omani
Kummuten ilman sanoja
Elämän merkitys
Kuihtuu olemattomiin
Kahilttuna sarviin
Isän opetuksiin
Silti tässä ruhossani
Kyden yhä piittaamatta
Todisteena hänen voimistaan
Jota syytäkin on kammota
Huuhdon jälleen nieluni
Mustan kasteen eliksiirillä
Revin auki niitä arpia
Joita janoni synnyttää
Lunastan odotuksesi
Ihmisen pahuudesta
Eikä todisteita tarvita
Sille mikä on todellista
