Korpikuusen kannon alla on mörri-möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo
Tiu tau tiu tau ti-li ta-li tittan
Sirkat soittaa salolla.
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla
Syksyn tullen sieniä kasvaa karhukankahalla.
Mörri-möykky se sateessa istuu kärpässienen alla
Ottaisin minä mörri-möykyn jos vain kiinni saisin,
Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin.
Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
Eikä se edes usko, että mörri-möykky on totta
