Tule, me kutsumme sinua,
Täytä sielumme pimeydellä, ja johdata meidät…
Se verinen polku johtaa meidät pimeyteen,
Läpi pohjoisten metsien.
Minne tuo kirottu valo ei enää paista,
Me olemme surmanneet sen.
Meidän on ikuinen voima, varjojen syleilemänä.
Verta käsissäni, verta sinulle.
Niin kauas kuin silmäsi kantavat, näet enkelten itkevän.
Ne itkevät pyhän maansa menetystä,
Joka on hänen vallassa, jonka siivet pois leikattiin,
Ja taivahasta pois heitettiin.
Hänen on oleva mahti,
Hänen jolle uhrasimme neitsyen.
Pyhän lihan miekalla lävistämme, heidän jotka valkoista karitsaa seuraavat.
Pimeys peittää maan, tuuli kylmä puhaltaa.
Nyt aika tullut on, portti seitsemäs auki on.
