Pahan puun metsä kaukana on,
onnellinen elää kaukana siitä,
vaan ei vie tie miehiä maan, valoon
eikä aina onnea riitä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötävettä pitkin helppo on kulkee
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sun sulkee
Viimein seisot edessä, pahan puun,
edessäsäsi näet hyrteisen (?) suun,
on mielesi heikko, rusinaksi sen,
kutistaa voima ikuinen
Pakoon kyllä päästä sä voit,
mutta odotappas vaan kun pääset metsän laitaan
sisälläsi metsän valoon toit
ei ihastu koskaan, paha tiehen kaitaan
(haah)
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimeässä
Ja ihmisen tyhmyydellä valta on, usein
päättää asiassa tässä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötävettä pitkin helppo on,
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sut sulkee
Siis jos löydät pahan puun,
metsään lepäämään, älä varjoon heitä,
vaikkakin varjo viileä on
kulje silti aina valoisia teitä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötävettä pitkin helppo on kulkee
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sut sulkee
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimeässä
Ja ihmisen tyhmyydellä valta on, usein
päättää asiassa tässä
Valon ja varjon rajaa lie
vaikeaa nähdä jos ei piittaa; siksi
jos tiesi joskus pimeään vie,
älä pahalta puulta kysele; miksi?
