Katsot olkasi yli ja jatkat matkaa niin kauas kuin jaksat et välitä pummaatko rahaa teetkö itselles hyvää vai pahaa annat aamukasteen sua pestä et huuda:"Jumalani en kestä" Sinä rakastit häntä niin paljon täytit kulkurinrepulla aukon joka mustana tietäsi nielee tietämättä mikä se lienee paikka jossa voit huulia koskee saamatta lyöntiä vasten poskee valomerkki ja viimeinen kalja ei täytä ruusut kohtalon maljaa valomerkki ja portsari viittoo tietäsi ulospäin Kysyt itseltäs missä mä olen kun törmäät nakkikioskin oveen muistat silloin valkeaa kättä joka vetäis sut ulos täältä minä juoksen ja kyyneleet sulaa tiehen joka on pelkkää mutaa et voi pimeässä kotia löytää ja mennä valmiiksi katettuun pöytään siellä palavat kynttilät hiljaa toinen odottaa kauan ja turhaan joku antoi jo valomerkin käskyn lähteä pimeään yksin