Tapetti haalistuu,
sävyjä harmaan huokaan
Tottumus kai siitä värit vei
Vuosien kaunat jäi,
nokena kertyi kattoon
Huoneisiin nyt valo riitä ei
refren':
Mä puran luurangoilta kaapin
Laitan lattian, avaan ikkunan
Sä värein kirkkain seinät maalaat
Mielen vankilan kanssas romutan
Vilu käy varpaisiin
Lattia hohkaa kylmää,
joka täkin alle hiipii asumaan
Tukevat seinät teen
rakeita, räntää vastaan,
joita syksy vihmoo vihassaan
refren'
Ei kukaan muu voi meille antaa
tilaa unelmiin, syytä rakkauteen
Ei onni tuu, se täytyy kantaa
näihin huoneisiin yhä uudelleen
yhä uudelleen
