Tapetti haalistuu, sävyjä harmaan huokaan Tottumus kai siitä värit vei Vuosien kaunat jäi, nokena kertyi kattoon Huoneisiin nyt valo riitä ei refren': Mä puran luurangoilta kaapin Laitan lattian, avaan ikkunan Sä värein kirkkain seinät maalaat Mielen vankilan kanssas romutan Vilu käy varpaisiin Lattia hohkaa kylmää, joka täkin alle hiipii asumaan Tukevat seinät teen rakeita, räntää vastaan, joita syksy vihmoo vihassaan refren' Ei kukaan muu voi meille antaa tilaa unelmiin, syytä rakkauteen Ei onni tuu, se täytyy kantaa näihin huoneisiin yhä uudelleen yhä uudelleen