Kun mä kuulen taas sen tutun sävelen jota joskus itsekseni hyräilen se mieleen taas sen saa se mulle muistuttaa kuinka häntä kaipaankaan Mä käännyin pois ja niin jo kaartoi kauaksi tie mut sävelmän mä säilytän ja sitä hellin niinkuin sävel oisi hän kauas mut luotasi vie vaik pauhu sen on melkoinen voin sävelmän mä kuulla tän sydämes sen säilytän niinkuin sävels oisi hän Kuinka maassa saattaa sielu ollakaan kuin ois graniittinen paasi painonaan mä pelkään muistoa ja pelkään unohtaa kuinka häntä kaipaankaan mä käännyin pois ja niin jo kaartoi kauaksi tie mut sävelmän mä säilytän ja sitä hellin niinkuin sävel oisi hän kauas mut luotasi vie vaik pauhu sen on melkoinen voin sävelmän mä kuulla tän sydämes sen säilytän niinkuin sävel oisi hän voin sävelmän mä kuulla tän sydämes sen säilytän niinkuin sävel oisi... ... hän