Ilman pelkoa, ahdistusta, haikeutta viimeisen hetkenne huulilla
Lasken julman maan kouriin sen kalleimman, josta jättänyt on jo tuo tuska
Kalmankalpeat kasvot ja kämmenet,
Kylmät silmät ja suun multaa tulvillaan
Yllenne korotan, näytille kannan,
Julkeuden kuvalle jalustan rakennan
Eteeni olen tehnyt, en hyväkseni
En tarpeisiini antanut, vaan viedäkseni väärään
Kädestä vienyt siitä, mihin ruumiin hylkäsin
Nähdäkseni siunaustesi määrään
Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hapuilee,
Hieroo suuhunsa ja kasvaa uskoaaman sen ansaituksi osakseen
Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hivelee,
Tahtoo viinin maun siinä maistaa, muovata sen kuvakseen
Ylpeydestä olen tullut, ylpeydessä langennut
Täyttymykseen, mielitautiin, ylväydestä poikennut
