Heräs aamulla eilisillan hepenissään
vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto
se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:
sun murheet on kohta enää muisto
Ja silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan
Se sanoi: nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jää
sun tiesi ne päätyvät hyvään
Aamu on lämmin, tutuntuntuinen
se kantaa mua kuin lastaan
kun jaksan mä tästä kotiini kävelen
ja jossain sä tulet mua vastaan
Silmät kiinni
mä sanoin niin, niin niin
ja keinui maa
ja puisto jatkoi supatteluaan
Se sanoi: nouse ja paa
Nouse ja paa
huuliisi punaa
Nousisit vaan nyt
vähän näyttää siltä
Sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään
sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään
