Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan!
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
Ja soi aina lauluista sointuisimman.
