Verjmies ja liskotyttö

Kun peittyy Kuopijon taevas mustaan piliveen 
Sua Verj´mies nuamalleen tappajan ilimeen 
Kun loppuu veen tulo joka ikinen kerta 
Alakaa kala sen käjessä rykiä verta 

Ja näen alakaa kuolonretki hirvee 
Männöövät halliin ja pöllivät kirveen 
Verjmies kirves käjessä ympärillesä kahtoo 
Ja kaekki jotka vastaan tulloo se hetj´ lahtoo 

Myös toesessa piässä hallia kää muutos kaahee 
Kun Liskotytön punaset silimät aakee 
Jo murtu Liskotytön alla kivinen jalusta 
Se hyppäs alas ja tarttu Verjmiehen kalusta