Verjnuarmu

Haovvan takkoo

Verjnuarmu


Kävelen pitkin synkkee polokuva kylymänä syksyn yönä 
Hiekka rahisoo kenkien alla, en ou viikkoon mittää syönä 
Hautuumua eessä siintää ja lepakot sen yllä liitää 
Pumppu hakkoo kahtasattoo, vieläköhä ruumiita riittää 

Haovvan takkoo - 
kuuluu iänijä houkuttelevia,on pakko männä kaevamaan 
Haovvan takkoo - 
ruumiit minulle huutelloo,on piästävä ihmislihhoo maestamaan 

Hautuumua usvassa leppee, on joku sen tehnä isolle mäelle 
Nyt alakaa jo mielj´seota, pitäsköhän männä kottiin käjelle 
Ei ou ilimassa mittään iänijä, vuan nyt rautaportti kolahtaa 
Voe vittu alako pelottaa ja paska housuun kohta valahtaa 

Tekköö mielj´immeisen lihhoo ja etin sopivan haovvan 
Ei ou mittää millä kaevoo, vuan onneks löysin sorkkarauvvan