Me johdatettiin toisemme
niin eri suuntiin,
ettei koskaan jääneet paikalleen.
Paljon annettiin,
ei huomiseen jääneet
kuin haavat muistoksi.
Ja pelkään edelleen,
miks sä päästit irti
miks sä päästit irti.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Mä eksyn uudelleen
vaikka suuntaa ei oo.
Vain revittyinä
kuvat sinusta
taas rakastun uudelleen.
Miks sä päästit irti,
miks sä päästit irti.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Pelko näyttää mulle tietä
eikä kättään voi antaa
enää kenellekään.
Suru oottaa mua siellä
missä toiset löytävät
toisensa.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Nós seguimos em direções opostas
Que eles nunca ficaram imóveis
Nós demos tanto, mas amanhã
Só teremos as feridas como recordações
E eu ainda estou assustado
Por que você se foi?
Por que você se foi?
O peso de minha superfície quebrada
Está ficando mais dificil a cada momento
As balas voam por mim
E eu nem mesmo posso gritar
O amor foi enterrado em uma urna prateada
Sendo assim, não há mais nada vivo em mim
Eu me perco novamente
Embora não haja nenhuma direção certa
Só suas fotos rasgadas
Mas eu me apaixono novamente
Por que você se foi?
Por que você se foi?
O medo me mostra o modo
E não é mais possível ajuda a alguém
A tristeza sempre está esperando por mim
Lá, onde os outros se acharão
