Me johdatettiin toisemme niin eri suuntiin, ettei koskaan jääneet paikalleen. Paljon annettiin, ei huomiseen jääneet kuin haavat muistoksi. Ja pelkään edelleen, miks sä päästit irti miks sä päästit irti. Rikotun kuoreni paino vain kasvaa. Luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan. Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan ja niin ei mikään elä enää minussa. Mä eksyn uudelleen vaikka suuntaa ei oo. Vain revittyinä kuvat sinusta taas rakastun uudelleen. Miks sä päästit irti, miks sä päästit irti. Rikotun kuoreni paino vain kasvaa. Luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan. Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan ja niin ei mikään elä enää minussa. Pelko näyttää mulle tietä eikä kättään voi antaa enää kenellekään. Suru oottaa mua siellä missä toiset löytävät toisensa. Rikotun kuoreni paino vain kasvaa. Luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan. Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan ja niin ei mikään elä enää minussa. Nós seguimos em direções opostas Que eles nunca ficaram imóveis Nós demos tanto, mas amanhã Só teremos as feridas como recordações E eu ainda estou assustado Por que você se foi? Por que você se foi? O peso de minha superfície quebrada Está ficando mais dificil a cada momento As balas voam por mim E eu nem mesmo posso gritar O amor foi enterrado em uma urna prateada Sendo assim, não há mais nada vivo em mim Eu me perco novamente Embora não haja nenhuma direção certa Só suas fotos rasgadas Mas eu me apaixono novamente Por que você se foi? Por que você se foi? O medo me mostra o modo E não é mais possível ajuda a alguém A tristeza sempre está esperando por mim Lá, onde os outros se acharão