Kauan sitten tai kauemmin kerjäläisen tapasin Kuin koira apua anoi Silloin nousi mieleeni yltäkylläinen kotini Hyvä puoli minussa sanoi "Vaikka jakaisit kaikkesi, päästäisit hänet pöytääsi, silti sinulle kylliksi jää" Muistan viime sanansa: "En voi mitään korvata, mutta taivas kaiken hyvittää" Niin paikalta pakenin rakkaitten luo En kerjäläisiä sentään kotiini tuo Ja onneni käsitin näin miettien Laupias olen vaan en samarialainen Monta vuotta myöhemmin kuolinvuoteella makasin kun kolme enkeliä näin Uskoin vielä taivaisiin minut sinne johdettiin missä kaikki kaikki kääntyy nurinpäin Kuin koira nyt vaellan helvetissäin Pimeästä kuljen pimeään päin Ja tie murtaa käärmeen muistuttaen "Sinä et ole mikään samarialainen"