kun isät poikiaan laittaa nukkumaan. mun sängyn vieressä tyhjä tuoli ja kirja odottaa. vain pieni haava sieluun jää, jonka aika parantaa. mut tässä muistojen päiväkirjassa ei loppua olekkaan. vaikka sattuu mä selaan vaan. mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee mä oon laine joka mereksi muuttuu jolta ranta puuttuu. Nää vuodet vierii vaanja sydän melkein unohtaa Että minkälaiselta pohjalta sitä oikein ponnistaa Pitäiskö kaappiin kurkistaa vai mennä päivä kerrallaan Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa ja uskoo parempaan Kahden maailman väliin jään... mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee mä oon laine joka mereksi muuttuu jolta ranta puuttuu. Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen... mä oon Aamu, joka itseään illaksi luulee mä oon kuiskaus joka äänensä huutona kuulee mä oon laine joka mereksi muuttuu jolta ranta puuttuu. Mä oon aamu,aamu,aamu... vuu,vuu Ja mä oon tuuli,tuuli,tuuli.. vuu,vuu