en odottaa sinua malta on kuin puolet minusta poissa ois kunnes ikkunan alta kuulen kutsusi suloisen tasan kello kymmenen hiivimme valojen tieltä meidän omaan kaupunkiin puhumme salaista kieltä usein on halumme maata vain pienet selät vastakkain me olimme aina me kaksi samaa maata niin ei koskaan isommaksi tultais näin päätettiin sinäkin iltana ootin niin kuin odotin ilta jokainen sireenin ulvovan kuulin sitten tylyn, hyytävän hiljaisuuden tasan kello kymmenen me olimme aina me kaksi jotka yhteen laskettiin ei yhtään isommaksi tultais näin päätettiin ääntäsi kuule en olen varma, saavut niin kuin aina ennen tasan kello kymmenen