Siniusva kohoaa
alta kiven ja kannon
Kivet puhuttelevat henkeä
kannot avartavat näkyjä
Yksi kivestä, kylmästä maasta,
kävyn kuorista, sienen kukista
Vedet vellovat, illan koittaessa soi
Ihmissielua unhoon vaivuttavat
metsänhenget ja ääni yön
Tanssi viimeinen tanssisi
tänä iltana, kun kivet
kutsuvat kuolemaan
Ei sanoja jättää hyvästiä
Tuulet kutsuvat, ojenna kätesi
Siivittäkää minut pohjantähtiin,
nostakaa yötaivaan tanssiin
Yksi usvasta, sinertävästä valosta
tuulen jäljistä, ilman hengistä
Sammaleinen kuolinvuode
naavaisten katseiden ympäröimä
Hiljaiseksi lampi jää
