Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi
Ekokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy,
varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua
Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain
Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa
Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä
"Edessä lauma lentokoneita
viimeisellä suoralla
Lennän joukon kärjessä länteen
Allamme vesi halkoo maan,
jää murskautuu,
rajat huuhtoutuvat
Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista
Höyry polttaa vuorten eläimet
Loppuräjähdys"
