Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden. ja viel¤ koittaa aika jolloin Alkaa yæ ikuinen. valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei En¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita. Ei en¤¤ tekopyhyytt¤. saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu. Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa. nyt orpoina Seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia. Miss¤ on ylpeytenne nyt? kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon. mutta Meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille Kuuluu. Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme. Ei en¤¤ tekopyhyytt¤...ja pimeys laskeutui.