Paimen puuhun naulittu Laumaansa valvoo Liekaan sitoo tahdottomat Nimen valon, armon Hädässä voimansa unohtaen Tarpeetta itseään alentaen Polvistuu edessä kasvottoman Kumartaa kuvia elottoman En ristiäsi enää kanna, Jumalaasi tunnusta Mattoani maahan laske, Kuun sirppiä kumarra Sieluani muille anna, Sarvipäätä palvele Polun oman etsii katse Löydän kyllä perille! Elonsa kurjuutta ylistäen Rippeitä almujen pois keräten Ihailen tekoja marttyyrien Vaeltaa polkua kärsimysten Pyhä paimen vuotaa verta Vuoksi karjan pahaisen Rakkaudesta, isästänsä horisten Lammaslauma hurmoksessa Samaa mantraa sopertaa Heinikossa happamassa laiduntaa