Minne se jäi, se siunattu lapsuus, minne jäi onneni hetket Unet siitä kuolleesta naisesta ja ne unet siitä menneestä lapsesta Jos minä sinut luokseni saisin, en enää koskaan päästäisi pois Et enää koskaan nauraisi mulle, kun kyyneleet valuvat silmistäni EI! En anteeksi antaisi EN VOI! Läpi sormien katsoa Katkera taakkani yhä voimistuu kohdaten kätketyt kasvonsa Kaikkien niiden kasvojen takana kasvaneessa vihassa Ei laula linnut ei aurinko paista, sydämeni joki ei vie minnekään Katkerat ajatukset käsiäni käskee, polkuni päättää saa lähtemään SIIS EI! EN VOI! Läpi sormien katsoa EI! Nyt ei enää leikitä EN VOI! En voi taakseni katsoa