Olen tuhonnut tasapainon ja raivannut tieltäni rauhan
Olen kulkenut läpi laaksojen, kaiken tieltäni häpäissen
Sinun temppelisi tulessa, alttarit harmaana tuhkana
Viimeisen taistelun hävisit jo kuitenkin kauan aikaa sitten
Kastoin miekkani pyhään vereen
Kaiken tämän eteen
Nyt et sinä eikä kukaan muu
Vie jumaluuttani pois
Uhrasin elämäni ja jätin kaiken taakseni
jotta voisin sen kaiken tuhota edestäni
Oi sinä Jumalani miksi riistit kaiken sen pahuuden?
Niin paljon oli tuhottavaa ja ihmissaastaa päällä maan
Kirottu olkoon nimesi, pala ikuisesti Kaaoksen tulessa
Päästit syylliset liian helpolla, ilman verta, ilman kidutusta
Kauan on pahuus sisälläni odottanut pääsyä vapauteen
Alkukantaisen raivoni kohdistan kaikkeen hyvyyteen
Kaaoksen Jumala odota minua valtakuntaasi murenevaan
Viimeinkin olen syleillyt pimeyttä ja tulen sinut murskaamaan
Valitsin tämän varjojen tien ja janoan valtaasi kuolemaan asti
Kohta kolkutan palatsisi raskasta ovea ja lunastan valtaistuimesi
Monta raskasta vaikeaa valintaa on jäänyt taakseni ja mieleeni
Nyt tiedän tekoni oikeiksi viimein ja jatkan ilman katumusta
Viattomat kuolivat teräkseni edessä, tapoin myös naiset ja lapset
Kukaan ei säästynyt raivoltani, kukaan ei päässyt pakoon
Kaaoksen Jumala porttisi kutsuvat nimeäni suuresti ylistäen
Kumarra en enää tekopyhyyttäsi, sillä minä otan sinun paikkasi
On mielesi saastunut rauhan valheista, myrkyttynyt tasapainosta
Otan vain takaisin tämän maailman ja tuon sen päälle Kaaoksen
Tunnen pahuuden virtaavaan sisälläni, mutta olenko silti kadottanut
jotain arvokkaampaa...kotini...rakkauden...
