Ruoska

Irti

Ruoska


rintaan alasin 
teilipyörälle pääni 
ukkosen ääni 
pistokkeeni irti 
syttyvä vaate vöin on kiinni 
ei sitä päältä saa revityksi 
lukittu huone, jota vihata 
huoneessa peili, jota vihata 
peilissä katsoo, ketä vihata 
meitä vain yksi, jota vihata 
hauraat astian palat yhteen korjaamaan 
saavuthan, siihen jää, päästä ethän milloinkaan irti 
kun roviot palavat 
kun riivaajat tulevat läpi ovien 
minä pakenen hämärän turvin haparoiden läpi ovien 
minä tiedän; tie tiedon tuolle puolen on kirjoitusta 
loputonta kirjoitusta, sanatonta kirjoitusta, joka kietoo 
kirjoitusta, joka kiskoo irti, kun roviot palavat 
irti, kun riivaajat tulevat