Taas kerran oven kiinni löit Ja sanat lupausten söit Kun lähibaarin anti hoitaa jälleen kulkijaa Mut mitä taakses jätitkään Kuka jäi taas yksin itkemään Lapsi viaton kantaa taakkaa sydämen Niin paljon kärsinyt on tuskaa Rakkautta kokenut ei kai milloinkaan Älä tee minusta katkeraa Myrkkyjäsi älä minuun tuhlaa Älä mee älä jätä mua pimeään Sydäntäni älä palasiksi lyö On vanhus keinutuolissaan Odottaa päivää seuraavaa Vuodet rientää vaan ketään luokseen kuulu ei Kyyneleet katseen sumentaa Ei löydy lohduttajaa Menneisyytensä uhri oottaa kuolemaa Niin paljon kylvänyt oot tuskaa Rakkautta antanut et kai milloinkaan