Taas kerran kuulen sen Kuoleman synkän kuiskauksen Syksyn alta elo pois katoaa Muistot kesän lämpöisen Haihtuneet ovat kylmään sateeseen Muuttolinnut ovat pois lentäneet Mielessä sävel soi Sävel kaipauksen ja odotuksen uuden huomisen Ja minkä eilen menetin Silloin kun talvi saapuu Tuoden lumen jään Kuolema kolkuttaa ja pyytää avaamaan Silloin kun talvi saapuu Routa vääntää kauniin maan Silloin kun talvi saapuu Kuoleman varjon maa Sateita kevään janoaa Hangen alla kuiva laakso odottaa Sydämen kuolleen herättää Suudelma kevään säteillaan Läpi roudan nousee verso elämän Vahvempana kuin koskaan Laakso kukkaan puhkeaa koko väriloistossaan Ja kaiken valloittaa...