Isä kantaa poikaansa sylissään
Romuttaneena niin paljon sydämestään
Antaen kaiken perintönä
Lapsi huokaisee ja kääntää päätään
Tuo pieni antanut takaisin kaiken sen
Minkä isä jätti taakseen kauan sitten
Puutarha kukkii nyt loistossaan
Eikä mikä enää mätäne valheessaan
Tarinaasi ei kirjoiteta uudestaan
[Kerto:]
Minne mennäänkin, se viedään mukanaan
Mitä tehnytkin, sen mukaan kohdellaan
Ja käsi kädessä teko ja tarkoitus
Antavat vallan tehdä mitä vaan
Kunnes joku nuo kaksi erottaa
Isä laskee lapsen sängylleen
Istahtaa viereen, katsoo perilliseen
Poika tuhisee unien maailmassa
Tietämättömänä mitä tulee vastaan
Tarinaasi ei kirjoiteta uudestaan
[Kerto x2]
