Oli maassa kylä ja kylässä kirkko
Kirkossa torni valkoinen
Suuressa tornissa valkoisessa vartioi kello rautainen
Merkkinä pyhästä uskosta, pyhästä paikasta, haudoista kuolleiden
Vaan on haihtunut usko, pyhyys kuollut ja hautakivet kaatuneet
[Kerto:]
Ja rautakello kajahtaa
Ihmiset peittävät korvansa tuskissaan
Kuin verta vuotavaa
Muistoa paeten piiloihinsa katoaa
Pellot hiekaksi muuttuneet
Luontoäidin pihassa kuivuneet
Olevaisuuden kiroukseen
Rautakello kajahtaa uudestaan
Metsistä jäljellä kantojen kuopat
Joesta uoma kivinen
Ihmisistä enää tyhjä kuori
Unohtunut ajatus iloinen
Kopeudessaan leuhkivat vauraudellaan
Hurskailivat itselleen
Maailma suuttui ja rannan mursi
Joi vedet pois heitä rankaisten
[Kerto]
