Kerran kaukana laulumailla häitä, huolta ja hallaa vailla tanssittiin päivien perästäki jos oli juhlaväki sitä mieltä Vieraat täyttivät pirtin, aitan - Kerran tyttären tämän naitan, isäntä tuumi ja mietti silloin vaikkakin tanssi illoin unta haittas Kirkkaita ilmoja kyllä piti vaan oli aivan vitivalkea morsiamen naama ja silmät lammen siniset Kun ei hän elämästä juuri tiennyt Maailma niin suuri odotti kylän raitin takana tyttöä pientä Talvea ja työtä riitti kyllä Vain mustaa oli morsiamen yllä Vastamäki tutumpaa kuin myötä Niin vähän valoa ja kesäyötä Täyttyi talo tarinalla Notkui pöydät painon alla Levätä ehtinyt ei ruualta Kirkasta löytyi muualtakin kuin säästä Aamu nosteli luomiansa Miehet piilotti juomiansa Yötöntä yötä kun juhli väki kyllä se silmiäki pian painoi Toiset ne päätään puisteli Vaan jotkut muisteli useasti huolissaan vielä keinutuolissaankin juhlia näitä Nuoret katseli toisiansa Josko tanssisi tämä kansa Kesänä sitä seuraavana jo toisia häitä Talvea ja työtä riitti kyllä...