Kitkas hehku ahjon on silmissä himmennyt Käsien tukeva ote vuosien saatossa väsynyt Hän raudan muotoilee iskee uudestaan Sen hengen taltuttaa vaikka uupumus korventaa Syöksy tuhannen kipinän vedet silmissä nostaa ja pinnalla hikipisaran vanha mestari hohtaa Kymmeniä iskuja raskaita lyöntejä Vihdoin rauta pehmenee ottaa muodon vannaksen Veteen jäähtymään hän raudan asettaa Ite käy istumaan niin tuoliin nukahtaa Liekit laantuvat = tuhkaa ja ahjo kylmenee Mestarinkin kehossa veri vaikenee