Se on näkymätön harso kadulla
rauniot sen yöhön kuiskaavat
ilotytön hymyssä nuorukaisen silmissä
tummaa, pehmeää, eroottista ja ylpeää
Suru, ilman kyyneleitä
suru, yhteistä yksinäisyyttä
suru, ajan pysäyttää
suru, kaikkialla yllättää
Se on rauhaa pankkien kassaholveissa
politiikkaa naurettavavissa kulisseissa
jäätynyttä terästä sireenien äänessä
uniformuihin piiloutuneita kivisielussa
Kylmyys, tunteetonta voimaa
kylmyys, toimeenpanee oikeutta
kylmyys, vaalii orjuutaa
kylmyys, ei anna mitään toivoa
Se on tuhannen voltin jännite ilmassa
katutaisteluista sodaksi puhkeamassa
rikottuja pankin ikkunoita kiviä vasten kilpiä
nurkkaan ahdistettua raivoa
Viha, ylitsepursuaa
viha, saa kadut kiehumaan
viha, odottaa vuoroaan
viha, tulee ja tappaa
Intohimo, yössä koskena kuohuaa
unohdus, kiihkeä ja turmeltunut
pahat muistot, painavat hartioita
väsymys, lyijynharmaata ja raskasta
uni, lyhytaikainen vapauttaja
